1950-luvulla asui Vapaaniemessä(nykyistä Espoon Matinkylää) naapurissa(iso kelt.ok-talo) Kollmannin perhe. Viveca ja Monica olivat tyttöjen nimet. Leikittiin yhdessä. Erityinen muisto ihanasta perheestä jäi, kun itselleni sattui haaveri ja piti lähteä Töölön kirurgiseen sairaalaan ensiapuun tikattavaksi(päävamma). Kollmanin perheen isä antoi meille autokyydin sairaalaan. Siihen aikaan ei meillä eikä monilla naapureilla ollut autoa. Hienot muistot Kollmannin perheestä. Heillä oli tuolloin Kollmannin kappa-vaatetusliike, sen muistan. Hienoa, että liike on edelleen voimissaan. Menestystä ja siunausta!
Arja R.
5 kesäkuun, 2018 at 18:28
Yritysrekisteristä ilmeni, että liiketoiminta onkin lakannut. Kaikki loppuu aikanaan. Terveiset kumminkin Vivecalle ja Monicalle entisille naapureille(ehkä vielä elossa).
Lähiasukas
24 maaliskuun, 2019 at 12:11
S. Kollman myi kauniita takkeja Helsingissä, Fredrikinkadun varrella. Häntä näki siellä liikkuvan usein, tyylikäs mies ja aina niin ystävällisen oloinen. Muistoja pian 50v. takaa.
Valma Aulikki Luukka
24 heinäkuun, 2021 at 19:46
Stefan Kollman teki viimeisenä luomuksenaan minulle papinpuvun. Vihkiminen tapahtui 5.11.1988. Stefan kuoli 19.1.1989.(Kertomansa mukaan hän oli päässyt karkuun kun hänen perheensä vietiin Auschwitziin.Hän eli Pohjois-Karjalassa, kunnes tuli Helsinkiin ja perusti Kollman-kapan. Hänellä oli poika nimeltä Hans ja pari tytärtä, jotka jatkoivat isän yritystä Fredrikinkadulla.) – Kollman oli suunnitellut naisten virkapukuja esimerkiksi tummanpunaiset lappuliisojen puvut.
Arja Röpelinen(os.Tuominen)
1950-luvulla asui Vapaaniemessä(nykyistä Espoon Matinkylää) naapurissa(iso kelt.ok-talo) Kollmannin perhe. Viveca ja Monica olivat tyttöjen nimet. Leikittiin yhdessä. Erityinen muisto ihanasta perheestä jäi, kun itselleni sattui haaveri ja piti lähteä Töölön kirurgiseen sairaalaan ensiapuun tikattavaksi(päävamma). Kollmanin perheen isä antoi meille autokyydin sairaalaan. Siihen aikaan ei meillä eikä monilla naapureilla ollut autoa.
Hienot muistot Kollmannin perheestä. Heillä oli tuolloin Kollmannin kappa-vaatetusliike, sen muistan.
Hienoa, että liike on edelleen voimissaan. Menestystä ja siunausta!
Arja R.
Yritysrekisteristä ilmeni, että liiketoiminta onkin lakannut. Kaikki loppuu aikanaan.
Terveiset kumminkin Vivecalle ja Monicalle entisille naapureille(ehkä vielä elossa).
Lähiasukas
S. Kollman myi kauniita takkeja Helsingissä, Fredrikinkadun varrella. Häntä näki siellä liikkuvan usein, tyylikäs mies ja aina niin ystävällisen oloinen.
Muistoja pian 50v. takaa.
Valma Aulikki Luukka
Stefan Kollman teki viimeisenä luomuksenaan minulle papinpuvun. Vihkiminen tapahtui 5.11.1988. Stefan kuoli 19.1.1989.(Kertomansa mukaan hän oli päässyt karkuun kun hänen perheensä vietiin Auschwitziin.Hän eli Pohjois-Karjalassa, kunnes tuli Helsinkiin ja perusti Kollman-kapan. Hänellä oli poika nimeltä Hans ja pari tytärtä, jotka jatkoivat isän yritystä Fredrikinkadulla.) – Kollman oli suunnitellut naisten virkapukuja esimerkiksi tummanpunaiset lappuliisojen puvut.